Old Anchor

Pinnistelin toimistolla puoli yhteen asti, ennen kuin nälkä pakotti ulostautumaan auringonpaiseeseen. Yhdistin lounaan kätevästi keskustaan suunnanneeseen työkeikkaan, joten nappasin lounaspaikaksi matkan varrelle osuneen Ankkurin(Old Anchor). Listalla oli seisovasta pöydästä jauhelihapihvejä, sienikeittoa, kasviskiusausta, makkarakastiketta ja lisukesalaattia.

Tiesin kyllä etukäteen, ettei odotettavissa olisi mitään Gourmet Club -kokemus(jotka tietää Gourmet Clubin, niin hyvä niille), mutta tarjonta yllätti minut silti perinpohjaisesti. Limaisen kasvismössön ja makkarakastikkeen  sekä öljyssä lilluvan pennepastan sivuutin ihan vain varmuuden vuoksi, päätyen napsimaan lautasen täyteen porkkanaraastetta ja jauhelihapihvejä. Ei olisi kannattanut(siis ylipäätään astua kyseiseen ravitsemusliikkeeseen).  Kun nyt ravinto oli lähestulkoon syömäkelvotonta, niin kokemuksen kruunasi vielä seinän takana kesken pureskelun käynnistynyt purkuremontti, joka jatkui keskeytyksettä koko lounastauon ajan. Tanan tärisyttäjät...

Mennäänpä itse ruokaan.

Kattokaa ny tota...

8.90€

Eipä kovin kummoisen näköinen, ja vielä vähemmän maistuva... Jo salaattipöydässä ihmettelin gn-astian pohjalla lainehtivaa viidensentin vesikerrosta, joka taisi olla enemmän kuin poikkeus jokaisen itulaatikon kohdalla. Mutta miten ihmeessä se vetisyys oli onnistuttu saamaan tarttumaan myös näihin jauhelihapihveihin?? Kysyn vaan! Vaikkakin koululaitosruokaa kuluneen vuoden aikana maistaneena kykenen mättämään napaani yhtä sun toista mössöä, niin jotain rajaa sentäs!!! Ja se kastike. Sallikaa minun oksentaa pippurinne vehnäjauhoineen takaisin kattilaan....

Huomenna lounaalla Itäkeskuksessa.

Pysy kanavalla, niin tiedät, mihin ei kannata ainakaan syömään mennä. Olut maistuu paskemmassakin paikassa!

Täältä tähän,

Vali vali

Alepa

Lounarit on loppu tältä erää, ja koska pankkitiliä tohdi rasittaa turhilla riskeilläm,  ratkaisin loppuviikon lounasongelmat vierailemassa viereisessä alepassa. Torstaina mukaan sattui pussillinen hernemaissipaprikaa sekä paketillinen jauhelihaa. Perjantaina kaappasin mukaan sipulin, zucchinin sekä paketin R52:sta(broileri).
Ruuassa ei näin ollen ollut mitään valittamista(jos ei tehotuotetun paskan syömisestä aiheutunutta sapetusta lasketa), mutta lounashetken viettäminen toimistossa sai odotetusti päivän tuntumaan tuplasti pidemmältä, kuin normaalisti. Rahaa toki säästyi ulkona syötyyn lounaaseen nähden reippaasti. Tämä hyvä. Josko sitten ensi viikolla pääsisi taas pettymään.

Annapurna

Tänään pelasin varman päälle eilisestä pettymyksestä viisastuneena. suuntasin monot lounastunnin alussa kohti tuttua nepskua, annankadun Annapurnaa. Pettämätön valinta.. Nepalilaisessa tietää aina mitä saa: Peltilautanen, riisiä, jugurttikastike, herne/papumössö, ja valittu annoksen mukaan joko kanaa, tuorejuustoa, tai lammasta. Aina on toiminut.... Tähän asti... Jumaliste sentäs! Missä herne/papumössö? Häh!

Kattokaany tota...

8.9€

alanurkassa herne/papumössön tilalla jotain ihmeen syömäkelvotonta, sikastydiä sinappimajoneesia. Ei riittänyt, että inkivääri-valkosipuli-tomaattikastikeesta oli kaikki maut peitetty chilillä. Liekö ollut ruoka pilaantunutta, vai miksi moinen? Ainakin kana/broileri oli kypsennetty kuivaksi... ja mitä ihmettä tuo ylhäällä näkyvä salaattiraaste tossa tekee???

Kanat järsin väkisin kurkusta alas, mutta puolet riisistä jätin syömättä, sössättyäni sen ensin kokonaisuudessaan tuohon ruskeaan ällötykseen. Jugurttikaan ei tätä makuelämystä pelastanut.... Ihmettelen, miten kuitenkin niin moni muu ravitsemuslaitoksessa lounastava saattoi näyttää tyytyväistä naamaa...

Väkisinkin sapettaa, sillä vasta edellis viikolla viereisessä Maharadhzassa mössöt olivat ihan kohdallaan. Ainoana valituksen aiheena oli joku tanan päiväjuoppourpo, joka yritti parhaansa kaivaessaan verta nenästään. Siinä kuitenkaan onnistumatta...Onneksi.

Saas nähdä, mitä huomiseksi saadaan...

Lounaskriitikko

Ysibaari

Koska eilinen lounas oli (yllätys yllätys) pilalla, ja lämpimän ruuan saanti täten rajoittunut, olin olosuhteiden nojalla pakotettu kokeilemaan onneani alkuillasta Uudenmaankadun Bar No 9:ssä. Saavuin ystävieni kanssa paikkaan, varasimme pöydän, ja tilasimme kaksi Atkins -nimellä varustettua annosta sekä oluet. Proteiininnälkäiselle kulinaristille setti kuulosti paremmalta, kuin hyvältä;  ulkofileepihvi reilulla salaatilla.

Puolen tunnin odottelun jälkeen saimme vihdoin lautaset eteemme... Jumankekkasentäs!!! Kuinka kauan voi kestää parin säälittävän käntyn paistaminen? Häh? 13,9euroa ja mitä sillä sai? Pahan mielen korkeintaan...

Kattokaa nyt tota....

Tummunutta salaattia, jota on yritetty peitellä halvalla balsamicolla. Pari avutonta tomaatinnysää ja muutama siivu kurkkua. Ja se pihvi... Missä se on? Olisiko ollut edes sataa grammaa... Kyllä on katteet kohdillaan! Helvetti sentäs!...

Olisi taas sapettanut oikein kunnolla, jollei puolen tunnin odottelun aikana hörpitty keppana olisi pehmentänyt olotilaa. Ovat varmaan laskeneet koko homman juuri sen varaan; Juotetaan asiakas känniin, ennen ruokaa, jottei se huomaa kusetusta...

Muistan vielä hyvin elävästi vanhat hyvät ajat, jolloin tästäkin paikasta sai hinta-laatu suhteeltaan toimivia annoksia... Saatan jopa tunnustaa niitä tehneeni ko. paikassa siinä 10 vuotta sitten. Oli aavistuksen eri meininki talossa. Oli kirsikkatomaattia, oli sitä sun tätä. Välillä tarjottiin simpukoita voissa ja viinissä, oli kunnon leivät ja mozarellat ja tiukkaa oliivitahnaa jne... Oi niitä aikoja...


Seuraavaan epäonnistuneeseen lounaaseen,

Lounaskriitikko

Cafe Agricola

Agricolan kirkolla toimiva Cafe Agricola yllätti päivän erikoisellaan; Ankankoipiconfit, tarkemmin ankankoipiPURKKAconfit

Ymmärrän kyllä itsekin keittiöhommia tehneenä, että ankankoipiconfit on lounasannoksena haasteellinen, mutta jotain rotia sentäs. Unohtuiko kenties uuniin, vai millä ihmeellä saitte muokattua em. annoksen koostumuksen pyörän sisäkumiakin sitkeämmäksi? 11e hintaan olettaisin voivani rauhassa luottaa lounasannoksen laatuun! Sapettaa... Uhrasin tekeleeseen kaksi 7,5euron lounasseteliä, sillä en viitsinyt korttia vinguttaa. Onneksi ylitse jääneellä 4 eurolla ostetut fazerin sininen sekä yllikallis Froosh :in smoothie hieman tasasivat painetta korvien välissä. Alepan kautta kuitenkin takaisin toimistolle.

Luonnollisesti palautetta on annettu myös henkilökunnalle kasvotusten, joten turha väittää, että tässä pelkän nimimerkin takaa avaudutaan. Saatan myös tunnustaa tuntevani kyseisen kulinaristisen kammotuksen loihtijan, joten pyysin tarjoilijaa lähettämään ihan henkilökohtaisia terveisiä allekirjoittaneelta... Meneekö perille? Tiedä sitä...

Seuraavaan epäonnistuneeseen lounaaseen,

Lounaskriitikko